Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 A 1, Helsinki
Kevään päätöksenä paneudutaan Virginia Woolfiin (1882–1941). Woolfin kanonisoitu asema lesbokirjailijana perustuu vahvimmin Orlandoon (Kirjayhtymä 1984, suom. Kirsti Simonsuuri; Orlando: A biography, 1928), jota on sittemmin luettu myös varhaisqueerinä transkirjallisuutena. Pseudoelämäkerta on sekä kirjallisuushistoriallinen satiiri, sukupuoli- ja seksuaalipoliittinen fantasia että rakkauskirje Orlandon alter egolle, aristokraattikirjailija Vita Sackville-Westille. Orlando elää yli 300 vuotta 1600-luvulta kirjoitusvuoteen 1928 vaihtaen välillä sukupuolta. Sally Potterin filmatisoinnissa Orlandon (Tilda Swinton) elämä jatkui elokuvan valmistumisvuoteen 1992 asti.
Ensimmäinen suomennoskokoelma Woolfin kirjeistä on nimetty epäilyttävän tahmaisesti, Nuolen sinua hellästi: Kirjeitä 1900-1909 (Oppian 2020, suom. Tuomas Kilpi). Varhaisessa kirjeenvaihdossa kiinnostaa ennen kaikkea Virginian eroottisiakin sävyjä sisältänyt suhde Violet Dickinsoniin, joka hiipui hänen avioiduttuaan Leonard Woolfin kanssa. Woolfin estoinen ja ambivalentti suhtautuminen seksuaalisuuteen ei tee hänestä helppoa esikuvaa lesbolukijalle. ”Vain naiset herättävät mielikuvitukseni”, Woolf kirjoitti Ethel Smythille 1930 mutta vuonna 1936 vannotti Violet Dickinsonia salaamaan kaikilta heidän kirjeenvaihtonsa ja hävitti kaikki Violetin lähettämät kirjeet.
Lukupiirissä keskusteltavaksi oheislukemistoksi voi lisäksi ottaa vapaavalintaisen Virginia Woolfin oman tekstin lajityypistä riippumatta tai häntä käsittelevän kirjan.
Woolfin tekstit nousevat esiin myös syyskauden aloituskirjassa After Sappho.