Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 A 1, 00120 Helsinki
Näissä kirjoissa ikä- ja sukupolvinäkökulmat kertautuvat vanhuusvuosiin ehtineiden henkilöhahmojen ohella menneisyyteen sijoittuvien tapahtumien kuvauksessa, teosten julkaisuvuosien 27 vuoden erossa ja kirjailijoiden ikävuosissakin. Mummoikäisten lesboelämänkokemuksen moninaisuudesta riittäisi tarinoitavaa tiiviimmälläkin julkaisutahdilla.
Inger Wikström-Lindgrenin I syrenernas tid. En berättelse om två kvinnor (Söderström, 1996) katsoo vuodesta 1958 taaksepäin autonomian ajan kuohuviin vuosiin asti. Vaasaksi tunnistettavassa rannikkokaupungissa kaksi koulutoveria ryhtyy rakentamaan itsenäistä elämää 1900-luvun alun venäläistämiskauden murroksessa. Sekä varakkaassa laivanvarustajaperheessä kasvaneelle Beata van Balkille että leskeksi jääneen papin rouvan tyttärelle Alma Strandille se tarkoittaa luokka- ja sukupuoliodotusten haastamista.
Vuosikymmenten saatossa naiset pääsevät äänestämään, uusille ammattiurille, jopa pukeutumaan housuihin, mutta naisten välisessä rakkaudessa kaapin ovet pysyvät visusti kiinni.
Tiina Tuppuraisen Elvi ja Ebba (Karisto 2023) kuvaa seitsemänkymppisten nimihenkilöiden uudelleen lämpiävää suhdetta 25 vuoden takaisen eron jälkeen. Romaanihahmojaan Tuppurainen höystää tässäkin teoksessa kytköksillä helsinkiläisen lesboyhteisön historiaan: tapaamispaikkoihin, kulttuurisiin ilmiöihin ja politiikkoihin. Ne jäävät lähinnä päälle liimatuiksi anekdooteiksi vailla kerronnallista ulottuvuutta, pahimmillaan sisäpiirikiistojen stereotyppisiksi kärjistyksiksi.
Elvi ja Ebba ovat toistensa vastakohtia seksuaalisen ja sosiaalisen identiteettinsä osalta. Tarinan opetus kuitenkin on, että identiteetit eivät ole vanhanakaan muuttumattomia. Kirja herättää miettimään millainen olisi oma mummokommuunisi.