Kirjallinen kello kuuden tee lukulepakoille
maanantai 15.12.2025 klo 18
Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 A 1, 00120 Helsinki
Vuoden lopuksi tartutaan ranskalaisen queer-kirjallisuuden klassikkotekstiin. Ota halutessasi mukaan esiteltäväksi myös vapaavalintainen oma suosituskirjasi.
Radikaalin, ristiriitaisen ja juhlitun Coletten (1873–1954) tuotantoa ei kotimaisissa sateenkaarihyllyissä ole näkynyt ennen muistelmaromaanin Le Pur et l’Impur (1932) suomennosta Puhdas ja epäpuhdas (2025, S&S, suom. Sampsa Laurinen). Heteronormatiivisen sovinnainen valikoituminen on jättänyt käännöskirjallisuuteemme isoja aukkoja, joista tämä yli 90 vuotta alkuperäistekstin jälkeen ilmestynyt suomennos on malliesimerkki. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Olisiko Coletten varhaistuotantoon lukeutuvien, sapfisilla koulutyttötuhmuuksilla Ranskassa myyntimenestykseen yltäneiden Claudine-romaanien suomentamisen aika myös tullut?
Puhdas ja epäpuhdas on tutkielma seksuaalisesta ja sukupuolisesta moninaisuudesta, rakkauselämästä ja sen ylilyönneistä. Juoruilevat analyysit kertovat pääosin Coletten nuoruusvuosien ystäväpiiristä. Vuosisadanvaihteen Pariisin demimonde nosti sukupuolielämän kaikkine variaatioineen ja tabuineen seurapiirien syleilemäksi puheenaiheeksi. Coletten otokseen kuuluisista ja avoimesti eläneistä lesbisistä naisista, ristiinpukeutujista ja transsukupuolisista lukeutuvat Renee Vivien, La Chevalière (Mathilde de Morny) ja Llangollenin ladyt Eleanor Butler ja Sarah Ponsonby. Heidän valossaan Colette haastaa Marcel Proustin näkemyksen lesbojen Gomorrasta homomiesten Sodoman vastinparina. Tapauskertomusten eroottiseen kirjoon kuuluvat myös kurtisaanit, heteroelostelijat, homomiehet ja monisuhteisuus. Intohimonsa täyttymystä kukin etsii tavallaan.
Nykypäivän lukijaa kärjekkään humoristisissa kuvauksissa hämmästyttää boheemi vapaamielisyys, jonka lomassa sitten kukkivat misogyyniset ja transfobiset kliseet.
Glögiä, pipareita, pientä purtavaa tarjoaa Mummolaakso.
Ovisummerilla sisään. Tila on esteellinen (portaat, wc).