Kirjallinen kello kuuden tee lukulepakoille 31.3. klo 18

Bulevardi 11 A 1, 00120 Helsinki. Tila on esteellinen.

Maaliskuun lukuhaasteena on Mirkka Rekolan mittavan elämäkerran toinen osa ja teemana ikääntymisen kauneus, taaksepäin katsominen. Mitä pitkästä elämästä jää muistoihin ja kirjoitetaan kirjoihin?

Jonimatti Jousijärven Mirkka Rekola. Elämä koko ajan käy ilmi salasta II (Into, 2024) jatkaa elämäkertaa 1970-luvulta runoilijan kuolemaan 2014 asti. Syvällisten runoanalyysien ohella Jousijärvi paneutuu tilaa-antavalla hengenheimolaisuudella Mirkan henkilösuhteisiin, arkielämään, persoonan eri puoliin, tuotannon vastaanottoon osana kirjallisia ilmiöitä. Runoilijan kaukainen rakkaus ”mysteerihenkilö” Maijaan vie ymmärryksen rakkaudesta filosofisempiin sfääreihin. Kiehtovaa tietoa riittää Rekolan maallisemmistakin rakkauksista ja poikkeavuuden kokemuksista pimeänä aikana.

Kerstin Norborgin biofiktion Jag måste gå rätt in i elden (Norstedts, 2024) nimi vie ajatukset johonkin radikaalimpaan kuin 90-vuotiaan naisasianaisen muistoihin vanhainkodissa 1970-luvulla. Sitaatti on säästynyt ruotsalaisen Honorine Hermelinin (1886-1977) nuoruuden kirjeistä kirjailija-kriitikko Hagar Olssonille. Romaanin historiallinen esikuva oli feministisen Fågelstad-ryhmän jäsen, joka toimi naisten kansalaistaitoja edistäneen koulun rehtorina 1925-1954. Hän poltti pääosan kirjeenvaihdostaan läheisten ystävättäriensä Olssonin ja lääkäri Ada Nilssonin kanssa. Fiktiivisen Honorinen muistoissa ystävyyssuhteisiin vihjataan mahdollisena rakkautena, joka kuitenkin jää tavoitteellisemman sisarellisen toimeliaisuuden varjoon. Nimi pitääkin sisällään kysymyksen jäikö joku intohimoisempi elämäntavoite kokematta vai paljastumatta.

– Virva Hepolampi

Lukulepakoiden kirjat vuodesta 2013 -lista Finna.fissä >>