Naisasialiitto Unionin Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 A 1, 00120 Helsinki
Lukupiirin tämänkertaiset kirjat ovat monella tapa vastakohtien pari. Yhteistä on omakohtaisesti koetun luovan työn prosessien kuvaus. Emma Kantasen esikoisromaanissa ollaan kuvittamisen ja kuvataiteen parissa, kulttuuri-ikoni Pirkko Saision metafiktiivisessä kertomuskokoelmassa työstetään tekstuaalisia tarinoita.
Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin (2019, Gummerrus)
Autofiktiivisen romaanin minäkertoja on rekrytoitu Roviolta peligraafikoksi Pekingiin. Lukija hapuilee maahanmuuttajan mukana vaikeasti avautuvan kielen, yhteiskunnan, työkulttuurin ja salaisen lesboyhteisön sääntöjen sekamelskassa. Omasta kiinalaisesta nimestä alkaen arki pursuaa vierautta ja yllätyksiä, työelämä on lähes riistoa. Säännellyssä yhteiskunnassa myös lesbojen eli lalojen alakulttuuri osoittautuu tiukasti normitetuksi, länsimainen oletus yksilönvapaudesta johtaa siellä pahimpaan umpikujaan.
Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä (2019, Siltala)
Kokoelman epäröinnit lähtevät liikkeelle metatekstuaalisesta tarinoinnista. Kirjoittaja kirjoittaa kirjoittamisesta, heittäytyy epäkirjailijaksikin jääden katsomaan sivusta saavatko hänen tarina-aihionsa ja henkilöhahmonsa kuljetettua itseään eteenpäin. Etäännytetyn kerronnan vieraannuttavaa vaikutusta voi kompensoida tulkitsemalla tehokeinon käytön kommentiksi uskottavan lesbisen narratiivin haasteista.
Jo ensimmäisessä tarinassa L-sana tutun latteassa kieltolauseessa avaa paikan kahden naisen kohtauksen kuningasrepliikille, eikä se jää pintaraapaisuksi teemaan. Lesbisen rakkauden kohdalla tapahtuvia väistöliikkeitä poimitaan lähempään tarkasteluun useammasta näkökulmasta. Teoksen kuumottavin kertomus on todellinen pieni helmi, Mummolaakso-Finlandian arvoinen kirjallinen viettely. Siinä konkretisoituu myös kirjan alun teesi todellisten tapahtumien ja kerronnan välisen rajan merkityksettömyydestä. Elämä on tarinaa ja tarinat luovat elämää.