Uutisarkistopoiminto:

Kirjallinen kahvi-ilta lukulepakoille ti 25.9. klo 18

 

Keskusteltavana kaksi mieleenpainuvaa kirjaa.

Naisasialiitto Unionin Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 A 1, Helsinki

Alkusyksyn lukupiirin kirjat ovat punnitun asiapitoista mutta mukaansatempaavaa luettavaa. Nelsonin ja Saven omaelämäkerralliset tekstit lähtevät liikkeelle ja päättyvät hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, mutta yhteistä kosketuspintaakin löytyy perheistä, lääketieteestä ja kehon muutoksista.

Maggie Nelson: Argonautit (S&S 2018, suom. Kaijamari Sivill)

Nelsonin ensimmäinen suomennettu kirja on ollut maailmalla arvostelumenestys. Takautuvasti kerrotun rakkaustarinan kautta Nelson nostaa esiin nykypäivän queer-ihmisiä puhuttavia teoreettisia kysymyksiä liukuvista identiteetistä, vapaudesta, ruumiillisuudesta, äitiydestä, kielestä ja sen roolista queerpolitiikassa. Vuoropuhelua käydään nimekkäiden teoreetikoiden ja lgbtq-vaikuttajien kanssa läpinäkyvästi niin, että siteeratun kirjoittajan nimi on mainittu tekstissä tai marginaalissa. Tärkeitä ajattelijoita ovat psykologi D.W. Winnicott ja "queer-teorian kuningatar" Eve Kosofsky Sedgwick.

Rakastuminen sukupuolten ulkopuolelle idenfioituvaan Harry Dodgeen etenee anaalierotiikan nautinnoista parisuhteeseen, avioliittoon, perheellistymiseen ja Harryn sukupuolisuuden muutokseen, ja samalla konkretisoituu kysymys miten suhteuttaa heteronormatiivista ydinperheideaalia lähentyvä perheonnen tavoittelu queer-radikaaliuden säilyttämiseen. Ei ainakaan redusoimalla vaihtoehdot kaksinapaisesti joko reproduktiolle tai subversiivisuudelle omistautumiseen. Ehkä 'sodomiittisena äitinä', mutta kriteerit ovat kontekstisidonnaisia ja jäävät lukijan punnittavaksi. Dikotomioista ja dogmatismista vapautuakseen kertoja toteaa tavoitelleensa "harkittua väistelyä" - viekasta, liikkuvaa, nokkelasti pakenevaa analyttistä minää - mutta oppineensa myös sen rajoitukset onnen ja mielihyvän tavoittelussa. Kuten nautinnoissa, jotka perustuvat tavanomaisen kiintymykseen, pysyvyyteen, velvollisuuteen tai riippuvaisuuteen. Ensiluennalla teos tuntuu päätyvän arjen yksiselitteisten perusarvojen myötä queeriin antikliimaksiin, ehkä normatiivisen lukutavan ohjaamana?

Laura Save: Paljain jaloin (WSOY 2013)

Kirjan sisäliepeessä kerrotaan, että kirjailija ei ehtinyt saada tietoa blogikirjoituksiin ja muistiinpanoihin perustuvan tarinansa julkaisemisesta. Nuoren sateenkaariperheellisen lääketieteen opiskelijan arki, minuus ja parisuhde on ajateltava uudestaan kun hän saa yllättäen syöpädiagnoosin. On totuttauduttava raskaisiin hoitoihin, lääkearsenaaliin, leikkauksiin, ahdistavaan epätietoisuuteen. Lohdullista tarinassa on, ettei Laura jää sairauden kanssa yksin. Näihin hoitoihin pääsee jonottamatta ja ulottuvilla on sekä ammattiapua, kohtalotoverien vertaistukea että läheisiä ihmisiä.

Lääketieteelliset yksityiskohdat avataan lukijalle ymmärrettävästi. Lääkkeiden sivuvaikutukset, operaatioista seuraavat komplikaatiot ja epäilyt muutoksista tilanteessa luovat kuvaa sairastumisesta monen rintaman sotana, jonka edessä Lauran henkinen periksiantamattomuus ja valoisa asenne herättävät kunnioitusta.  

Kysele lainakappaletta Argonauteista fb-tapahtumassa